Pirteenä ylös

Kyllä kai sitä nyt jaksaa, kun sai päivän välissä elpyä. Tänään vuoro 6.30 –18.

Ulpe lähestyy kysymyksillä. Hän on kuullu jostain sellasen urbaanin huhun, ettei kuskin olisi soveliasta aloittaa keskustelua asiakkaan kanssa vaan odottaa aloitetta kyydittävältä.

- Kuskin on kyllä ihan soveliasta avata keskustelu vaikkapa jollain neutraalilla aiheella, mutta samalla myös tarkkailla asiakkaan reaktioita, haluaako hän olla omissa oloissaan vai jatkaa juttelua. Mitään sääntöä asiasta ei ole olemassa, edetään tunnustellen. Kokemus opettaa useimmat kyllä lukemaan ”merkkejä” asiakkaan käytöksessä.


Ulpella on muitakin kysymyksiä mielessään. Seuraava kuuluu: ”Saako kuski ottaa ruuhka-aikoina (eli vaikka la-su-yönä klo0330) asiakkaan
kyytiin muualta kuin tolpalta? Meinaan, että jos sluibais jonnekin tarpeeksi
sivummalle ja huitois kädellä sieltä.”

- En tiedä miten muilla paikkakunnilla asiasta on sovittu, mutta ainaski Oulussa kirjoittamaton sääntö on, että taksitolppien läheisyydestä ( n. 300 m) ja näköetäisyydeltä ei jalkakyytejä oteta. Kauempaa kyllä voi ottaa. Ruuhka-aikoina hyvä keino voisikin olla kävellä vasten taksien keskustaan paluusuuntaa ja katsoa hyvä paikka, missä on helppo pysähtyä ja huitoa siellä vapaille autoille. Oulussa tämä systeemi pelaa ainakin Tuiran silloilla, kun taksit palaavat pohjoisista kaupunginosista keskustaan.

Ulpe tiedustaa lisäksi annetaanko taksikuskeille tippiä ?

- Kuskin kannalta valitettavan harvoin. Tämä ulkomailla yleinen tapa ei jostain syystä ole Suomessa käytössä juuri lainkaan. Kieltämättä joskus on ollut vuoroja, että tippiä on tullut enemmän kuin varsinaista palkkaa. Itselläni suurin kertatippi oli joskus markka-aikoina 500 mk:n seteli. Tosin siihen hintaan sai kuulla useita tunteja aikamoista örvellystä, kai se sitten oli siitä ilosta kohtuullinen korvaus.

Nyt reippaasti töihin.
- Hienoinkaan etukäteissuunnitelma ei koskaan korvaa hullun tuuria -.