Hautajaiset

Viikonloppuna kävin Tampereella hautajaisissa. Syöpäpirulainen oli saanut ikätoverin kehon valtaansa, seurauksena oli valitettavan ennenaikainen poismeno. Humanisti ja hyvä ystävä saateltiin viimeiselle matkalle. Olin ensimmäistä kertaa mukana hautajaisissa, jossa ei ollut kirkollisia menoja. Siunaustilaisuus oli kaunis ja vaikuttava, ei puheita, pari musiikkiesitystä, sukulaisten ja ystävien (runsaasti) kukkatervehdysten jättö.

Suomalaisella klubilla syötiin ja muisteltiin ystäväämme Peekeä. Lopuksi kokoonnuttiin vielä vainajan kotiin viettämään iltaa ystävien seurassa. Itse lähdin hotelliin nukkumaan jo puoliltaöin, sinnikkäimmät jatkoivat valvojaisia kuulemma aamuun saakka. Osa muistelijoista oli jo siinä vaiheessa semmosessa kunnossa, että muistelutilaisuuden muistaminen seuraavana päivänä oli varmasti täyttä tuskaa.

Vaatenaulakon tippuminen ja kaikkien n. 50 hautajaisvieraan päällysvaatteiden leviäminen eteisen lattialle ei enää ketään hätkäyttänyt. Muutamalle jalkojensa kontrollin menettäneelle kasasta tuli oiva pehmennys heidän rojahdellessa pitkin pituuttaan suorin vartaloin, välillä eteen ja välillä taaksepäin matkalla vessaan tai minne ikinä sattuivat sillä hetkellä olemaan matkalla.



Jos hautajaisista voi käyttää ilmaisua hauskat hautajaiset, nämä oli sellaset. Peeke taisi katella meininkiä hyväksyvästi. Kalja kasvon kaunistaa kuten edesmenneellä toverillamma oli aikoinaan tapana sanoa. Samanlaiset vois haluta itsellekin kun se aika koittaa.


Mikrobitti 11 nettijatkoissa käsitellään blogeja. Muutamia on mainittu erikseen nimeltä, yksi niistä Taksikuski. Poing....Tuo ääni lähti paidannapista, joka lensi kattoon kun Taksikuski röyhisti karvaista rintaansa. Se on se elin siinä hyvinkehittyneen keskivartalon yläpuolella.